Embedded Files
Tällä sivulla kuvaan vanhoja huonekaluja ja esineitä, jotka ovat kuuluneet suvulleni pitkään. Huonekalut ovat pääosin 1800-luvun lopulta, taulut on ostettu 1940–50-luvuilla.
Vanhempieni kuoleman jälkeen on tullut aika tyhjentää heidän asuntonsa Helsingin Käpylässä. Tarjolla on uusrokokootyylisiä huonekaluja, tauluja ja pienempiä käyttöesineitä. Kaikki esineet eivät mahdu omaan kotiimme, joten osa täytyy myydä.
Jos jokin esine herättää kiinnostusta tai haluat kysyä lisää, voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse: joekapanen@gmail.com
Lista huoneistossa olevista esineistä:
Kattokruunu, rokokootyylinen,
1900-luvun puolivälin jälkeen valmistettu
Kattokruunu, rokokootyylinen,
1900-luvun puolivälin jälkeen valmistettu
Valaisin on ostettu sukuun aikoinaan uutena ja tilattu suoraan yritykseltä, joka näitä silloin valmisti Suomessa. Valu on tehty hiekkavaluna. Metalli on olettaakseni messinkiä. Valmistajan leimoja ei ole löytynyt.
Umpimetallinen rakenne on kestävä ja valaisin on erinomaisessa kunnossa.
Kaksi puista tuolia
Kaksi puista tuolia
Nämä tuolit on muotoiltu hyvin - niissä on mukava istua, ja tuolit ovat samaan aikaan rakenteellisesti tukevia ja visuaalisesti keveitä.
Jalat ja selkänoja on tehty sorvatuista puista. Istuinosaan on taidokkaasti porattu reikiä, jotka muodostavat viisisakaraisen kuvion ympyrän keskelle.
Tekijä ja tekovuosi eivät ole tiedossani.
Tuolit on sukuumme ostettu käytettyinä viimeistään 1950-luvulla, ja siitä lähtien ne ovat olleet olohuoneessa vierastuoleina. Oletan, että valmistusvuosi on 1900-luvun alkupuolella.
Edestä
Ylhäältä
Selkänojan yläpää on viimeistelty pienellä taotulla metallikoristeella.
________
________
Tauluja
Tauluja
Aarne Aho: öljyvärimaalaus
Kulosaaren Casino (1946)
Aarne Aho: öljyvärimaalaus
Kulosaaren Casino (1946)
Sotien päätyttyä 1940-luvun Helsingissä vahvistui taas toivo jostain uudesta paremmasta: jotkut juhlivat Kulosaaren Casinolla, toiset nauttivat luonnon kauneudesta ja sinivalkoisesta rauhasta. Aarne Ahon maalaus kertoo tästä kaikesta.
Taulusta
Taulun on maalannut Aarne Aho vuonna 1946.
Maalaus on tyyliltään impressionistinen, ja siinä on käytetty paksua, elävää sivellintyöskentelyä, erityisesti taivaan ja veden kuvauksessa. Maisema tuo esiin sodanjälkeisen Suomen rauhallisen ja herkän luonnon kauneuden. Taka-alalla oikealla näkyy Kulosaaren Casinon helposti tunnistettava muoto (vuonna 1915 perustettu ravintolarakennus, jonka Armas Lindgren suunnitteli ja joka sijaitsee saaren eteläkärjen kallioluodolla.) Signeeraus: "A. AHO 1946". Taulun koko on kehyksineen n. 50 x 42 cm, kuvapinta n. 41 x 33 cm
Taulu on taiteilijan itse kehystämä ja teos on ollut taiteilijan jälkeen vain yhdellä omistajalla.
Taiteilijasta (lähde: Wikipedia)
Aarne Rafael Aho (10.6.1904 Tampere - 12.9.1978 Helsinki) oli suomalainen taidegraafikko ja -maalari. Hänen ensinäyttelynsä oli Helsingissä vuonna 1939. Aho opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1935–1939 ja talvisodan jälkeen vielä vuonna 1941. Hänen puolisonsa oli taiteilija Lyyli Aho (o.s. Molander).
Aho aloitti taideopintonsa täytettyään jo kolmekymmentä vuotta. Hänen tunnetuin tuotantonsa ajoittuu 1950-luvulle. Ahon teosten aiheina olivat maisemat ja työnkuvat, ja teoksille on tunnusomaista rauhallinen sommittelu ja hiljainen tunnelma, jota luo pehmeä värien ja valoisuuserojen käsittely. Aho teki myös grafiikkaa, jota oli laajasti esillä monissa ulkomaisissa näyttelyissä 1940-luvulta lähtien. Vuonna 1962 Aho palkittiin taiteestaan Pro Finlandia -mitalilla.
Taulun historia
Yllä näkyvän maisemataulun Aarne Aho myi isälleni Leo Kapaselle. Heitä yhdisti erikoinen sattuma: sekä Leo että Aarne olivat naimisissa Väinö Molanderin tyttären kanssa. He eivät kuitenkaan olleet mitään sukua toisilleen.
Leon (s. 1929) puoliso oli Ritva Kapanen, o.s. Molander. Ritvan isä oli Väinö Molander, kotoisin Viipurista.
Aarnen (s. 1904) puoliso oli Lyyli Aho, o.s. Molander. Myös Lyylin isä oli Väinö Molander, kotoisin Viipurista. Nämä Väinö Molanderit olivat siis eri henkilöitä.
Tapaamishetkellä nelikymppisen Aarne Ahon ja parikymppisen Leo Kapasen tuttavuus alkoi tämän sattuman ihmettelystä ja jatkui ainakin vuosikymmenen, sillä Kapasten perheen seinälle päätyi 1946 maalatun Kulosaaren Casinon lisäksi myös muita Aarne Ahon teoksia.
Kulosaaren Casino nykyaikana
Satelliittikuva
Jos kävelyretkelläsi paikallistat taulun tarkemman maalauspaikan, ilahdun jos lähetät karttapisteen tai valokuvan.
Aarne Aho: Vesikelkan työntäjä (1954)
Aarne Aho: Vesikelkan työntäjä (1954)
Myös tämän taulun isäni Leo Kapanen osti suoraan taiteilija Aarne Aholta. Grafiikanlehti on numeroitu 3/30.
3/30, Aarne Aho 1954
Työssä on alkuperäiset kehykset ja lasi.
Kehysten koko 37 x 31 cm
Kuvan koko 18 x 14 cm
Kalle Kaarna:
Heinäseipäät (1956)
Kalle Kaarna:
Heinäseipäät (1956)
Maisemassa on lämmin kesäinen tunnelma. Teos on hyvässä kunnossa.
Taulu on ostettu perheeseemme 1950-luvn lopulla tai 1960-luvun alussa ja siinä on alkuperäiset kehykset.
Kehysten koko 38 x 42 cm
Kuvan koko 27 x 31 cm
Taiteilijasta:
Kalle Kaarna (vuoteen 1906 Kaarlo Hegesippus Häggström, vuoteen 1959 Koskenvoima; 25.11.1887 Perniö – 10.8.1964 Helsinki) oli suomalainen elokuvaohjaaja ja taidemaalari. Nuorena Kalle Kaarna tunnettiin Kaarlo Koskenvoima -nimisenä pikajuoksijana, painijana ja viisiottelijana.
Kaarna oli kotoisin Perniön Matildedalista, ja hän kävi 1906–1909 Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun. Kaarna maalasi 1920-luvun alussa silloisen asuinpaikkansa Muurlan maisemia ja teki myös henkilömuotokuvia. Vuonna 1925 Kaarna muutti perheineen Orivedelle. Hän tutustui Tampereella käydessään taiteilija Uuno Eskolaan ja he tekivät yhdessä näyttelijöiden Eero Leväluoman ja Helge Raninin kanssa 1927 mykkäelokuvan Ei auta itku markkinoilla. Kaarna toimi tämän jälkeen elokuva-alalla yli 10 vuoden ajan. Hän ohjasi 13 elokuvaa ja näytteli niissä itsekin.
Kaarnan elokuvanteko päättyi sotavuosiin. Sodan jälkeen hän asui Helsingissä ja jatkoi maalaamista, Wikipedian mukaan pääasiassa sisä- ja henkilömuotokuvia. Nyt myytävä maalaus on vuodelta 1956.
Tuntematon lapsi
(1950- tai 1960-luku)
Tuntematon lapsi
(1950- tai 1960-luku)
Kehysten koko 37 x 44 cm
Kuvan koko 25 x 32 cm
Isäni osti tämän maalauksen jollakin Euroopan matkallaan. Hän kävi 1950- ja 1960-luvuilla ainakin Pariisissa, Brysselissä ja useissa eri Saksan kaupungeissa.
Maalaus on vangitsevan elävä. Vaikka taulu on kooltaan pienehkö, lapsen katse ottaa tilan haltuunsa.
Lapsella on mustat hiukset, suuret tummat silmät ja kultaiset korvakorut.
Signeerausta ei ole, ei ainakaan näkyvissä.
Taulun lapsi on tuntematon, mutta hänen kasvonsa ovat hyvin tunnetut. Tyttöä on kutsuttu nimellä Annabella, ja vakiintunut oletus on, että hänet Jeanne Brandsma. Annabellasta maalattiin useampi taulu, ja niitä on ollut vuosikymmenten mittaan tarjolla eri huutokaupoissa (esim Sulis Fine Art).
Jeanne Brandsma (1902-1992) oli belgialainen taiteilija, jonka puoliso oli hollantilais-indonesialainen kuvanveistäjä Frits van Hall (1899-1945). Indonesialaisten geenien vuoksi heidän tyttärellään oli tummat hiukset ja tummat silmät. Frits kuului sodan aikana Hollannin vastarintaliikkeeseen, ja hän kuoli Puolassa.
Jeanne Brandsma maalasi tauluja eri pseudonyymeillä, ja hänen maalaamakseen nimettyjä tauluja on myyty myös ilman signeerausta. Hollantilaisen taiteilija Hendrik Theodorus Jaspersin (1905-1977) lapsenlapsi on puolestaan kertonut, että Jaspers olisi maalannut nämä Brandsman lapsitaulut.
Itse myyn taulun tuntemattoman taiteilijan työnä. Olennaista on vain lapsen katse.
Kehykset ovat alkuperäiset taulun mukana 1950-luvulla ostetut.
Maalauksen taustaa selvittämässä
Maalauksen taustaa selvittämässä
Kuvahaulla onnistuin löytämään toisen taulun, jonka kohde on selvästi sama lapsi kuin yllä näkyvässä kuvassa, hänet on kuitenkin maalattu hieman eri tilanteessa: kasvojen ilme ja pään asento ovat hieman erilaiset.
Kuvien perusteella näissä kahdessa taulussa on muutakin samaa: kehysten tyypit ja taulun takana näkyvät rakenteet (eli miten kangas on pingotettu).
Koska tämän toisen taulun tekijäksi on selvitetty Jeanne Brandsma, oletan, että nämä kumpikin ovat Jeanne Brandsman maalaamia.
_______
Englantilainen taidekauppa Sulis Fine Art myi alla näkyvän teoksen, josta he käyttivät nimiä "Young Gypsy Boy" ja "Portrait of a Young Boy". Myös tämä taulu oli signeeramaton. Taulua kuvattiin Sulis Fine Artin esittelyssä näin:
"A fine Belgian School expressive modernist portrait of a child, by the well listed Belgian artist Jeanne Brandsma (1902-1992).
The artist has beautifully captured the expression and character of the sitter. Well-presented in a modern pale wooden frame with interior linen slip. Inscribed 'Max' to the lower left of the canvas. Unsigned and inscribed. On canvas on stretchers."
Toinen taulu samasta lapsesta, myyty Englannissa.
Tuon toisen taulun mallina ollut lapsi on selvästi sama kuin oman perheemme omistamassa taulussa: samat hiukset, samat kasvot, samat korvakorut. Jopa kehyksen tyyppi, koko ja taustan rakenne ovat samat. Mallina olleen lapsen asento ja ilme on kuitenkin toisenlainen. Kuka hän on?
Kuka on kuvan lapsi?
Keskustelupalstalla Antiquers.com on keskusteluketjussa "Who is the painter" keskusteltu kolmannestakin taulusta, joka esittää samaa lasta. Aihetta tuntevan keskustelijan mukaan kyseessä olisi taiteililja Jeanne Brandsman (1902-1992) oma tytär Annabella. Jeannen puoliso oli hollantilais-indonesialainen kuvanveistäjä Frits van Hall, ja siksi tytöllä on tummat hiukset ja tummat silmät. Frits kuului sodan aikana Hollannin vastarintaliikkeeseen, ja hän kuoli Puolassa. (Cited from: https://www.antiquers.com/threads/who-is-the-painter.43458/)
Tuo keskusteluketju on usean vuoden pituinen. Myöhemmin mukaan liittyi Radboud Stam, joka kertoi, että näiden Jeanne Brandsman lapsimuotokuvien maalaaja oli hänen oma isoisänsä Henk Jaspers (Hendrik Theodorus Jaspers, 1905-1977), joka olisi käyttänyt pseudonyymiä Jeanne Brandsma.
Tässä vaiheessa salapoliisityötä tarina alkaa kuulostaa siis jo todella mutkikkaalta. Taiteilijaa on siis kutsuttu nimellä Jeanne Brandsma ja hän maalasi useampia erilaisia tauluja tästä maalauksellisesta lapsesta. Mallina ollut lapsi on todennäköisesti ollut olemassa, mutta taiteilija itse saattaa olla keksitty henkilö.
Onko tämä tarua vai totta?
Näin suomalaisena on vaikeaa arvioida, ovatko yllä kerrotut tarinat Belgiasta ja Hollannista tosia. Jeanne Brandsman taiteesta käydään kyllä aktiivista keskustelua. Sukututkimussivustolta geni.com löytyy yksi hollantilainen Jeanne Brandsma (syntymäaika tuntematon, joskus 1800-luvun lopulla). Hänen puolisonsa oli Frederik Jan van Hall, ja heillä oli tytär Everdina. Kyseessä ei siis ole taulun tarinan perhe.
Varmuuden vuoksi oletan tässä vaiheessa, että Jeannen, Fritsin ja Annebellan perhe on vain tarina. Jos ostat tämän taulun, ostat samalla arvoituksen. Itse kutsun taulua nimellä "Tuntematon lapsi".
Taulu: Savumökki ja laituri
Taulu: Savumökki ja laituri
Kehykset 57 x 48 cm
Kuva 39.5 x 30 cm
Tämäkin taulu oli 1960-lukuun saakka isovanhempieni kodissa Hirvensalmella ja sen jälkeen vanhempieni kodissa Helsingissä.
Taulussa on kuvattu tyypillinen suomalainen järvimaisema – savua tupruttava mökki, laituri ja sumuiset rinteet tai vastaranta.
Taulussa on signeeraus, mutta nimestä on vaikea saada selvää: Aimo Hautala? Timo Hentala? Arvo Honkala?
Taulu: Kesäinen järvimaisema
Taulu: Kesäinen järvimaisema
Kehykset 42.5 x 52.5 cm
Kuva 27.5 x 33.5 cm
Ei signeerausta, ei tarkempaa tietoa.
Alkuperäinen lasitus, hyvä kunto.
Korkeus kehyksineen noin 53 cm.
Kuva liikkunut kehyksen sisällä eli pitäisi avata taustapaperi ja keskittää kuva uudestaan.
Jos sinulla on ajatus, kenen taiteilijan työ tämä kesäinen järvimaisema voisi olla, otahan yhteyttä.
Aito itämainen käsinsolmittu villamatto
Aito itämainen käsinsolmittu villamatto
193 x 108 cm
Matossa on varmenne aitoudesta. Tehty Afganistanissa, ostettu Suomeen uutena 1970-luvulla. Alapuolelle on ommeltu helsinkiläisen asiantuntijaliikkeen nahkainen alkuperävarmenne. Matto on ollut vain yhden perheen omistuksessa.
Paksu ja pehmeä villamatto, erittäin kestävä ja tiivis rakenne.
Joko käytön vähäisyyden tai maton korkean laadun vuoksi matto on erittäin hyväkuntoinen, ja väritkään eivät ole haalistuneet 50 vuoden aikana.
Tämä on solmittu käsin samalla ikiaikaisella tavalla kuin tarujen lentävät matot. Afganistanissa jokaisella heimolla oli omat perinteiset kuvionsa. Kuviot ja värit viittaavat turkmeeniperinteeseen.
Solmut ovat tasaisia ja suhteellisen tiiviitä, noin 100–140 KPSI (knots per square inch), mikä vastaa noin 150 000 – 220 000 solmua / m².
Kokonaisuudessaan matossa (193 × 108 cm = 2,08 m²) on siis 300 000–450 000 solmua. Kokeneen kutojan työnä tämä vastaisi 2–3 kuukauden kokopäiväistä työtä.
Käytännössä kutominen ei yleensä ole ollut kokopäivätyötä vaan perheessä muun työn ohella tehtävää, joten todennäköisesti tämän maton tekeminen on kestänyt 3–6 kuukautta. Suomessa maton hinta oli ostettaessa noin 3000 markkaa, eli suomalaisen yhden kuukauden palkka.
Hintapyyntö nyt vain 390 € toiveena, että matto pääsee uuteen hyvään kotiin.
_______
_______
Tästä alaspäin esineet eivät enää myynnissä
Tästä alaspäin esineet eivät enää myynnissä
Nämä esineet ovat jo siirtyneet eteenpäin.
Säilytän niiden kuvaukset näkyvissä, jotta esineiden historia säilyy.
Punainen uusrokokootyylinen sohvaryhmä 1870-luvulta
Punainen uusrokokootyylinen sohvaryhmä 1870-luvulta
Punainen uusrokokoosohva
Punainen uusrokokoosohva
Kolme punaista uusrokokootuolia
Kolme punaista uusrokokootuolia
Isoisäni muutti Hirvensalmelle 1930 ja rakennutti perheelle uuden talon, johon hän osti Hirvensalmen vanhan pappilan huutokaupasta yllä näkyvän sohvaryhmän: sohva + 3 tuolia. Kyseinen huutokauppa on pidetty oletettavasti uuden pappilan valmistuttua vuonna 1932.
Hirvensalmen vanha pappila oli rakennettu vuonna 1871, joten sohvaryhmä on hankittu sen jälkeen, ja todennäköisesti se on ostettu uutena.
1970-luvun alussa oli alkuperäinen viininpunainen samettikangas ehtinyt jo hieman haalistua, joten silloin noin 100-vuotias sohvaryhmä vietiin ammattitaitoiselle entisöijälle. Uuden samettiverhoilun värisävy on lähellä aiemman kankaan oletettua alkuperäistä sävyä: tumma viininpunainen.
Entisöijä vaihtoi vanhojen jouhien tilalle uudet hevosenjouhet ja ompeli uudet verhoilut ja pohjakankaat. Entisöijä kertoi, että sohvan sisärakenteista löytyi aiemman puusepän merkintä: nimikirjaimet ja vuosiluku 1878. Tuona vuonna nämä huonekalut on siis joko rakennettu tai niitä on korjattu tai verhoiltu.
Sekä puuosat että kankaat ovat hyvässä kunnossa. Jaloissa näkyy iän mukaista kulumaa. Yhdessä tuoleista (kuvissa oikeanpuoleisin) on selkänojan ja istuinosan liitos löystynyt, eli selkänoja joustaa siihen nojatessa. Tätä liitosta on vahvistettu kulmaraudoilla: kunnollinen korjaus vaatii rakenteen avaamista. Sohvan alaosassa reunanauha on etuosasta osittain irronnut, ja se on tämän kohdan osalta kiinnitetty uudestaan nastoilla.
Yhdessä tuolissa kulmaraudat
Neljä vihreää uusrokokootuolia
Neljä vihreää uusrokokootuolia
Neljä tuolia voidaan myydä yhdessä tai yksitellen.
Vanhempani ostivat nämä tuolit vuonna 1980 helsinkiläisestä antiikkiliikkeestä. Ostokriteeri oli, että tuolit sopivat yhteen suvussa pitempään kulkeneen 1870-luvun sohvaryhmän kanssa.
Näiden neljän tuolin tekijä ja aiempi historia ei ole tiedossani. Ulkoisten piirteiden ja rakenteidensa perusteella ne näyttävät 1800-luvun lopun tuoleilta. Pohjassa näkyy käsinkirjoitettu teksti "Berggren Arkadiagt 20", joka viitannee aiempaan omistajaan.
Rungot ovat hyvässä kunnossa ja tuoleissa on hyvä istua. Perheessämme nämä olivat 1980-luvulla käytössä TV-tuoleina, ja niissä oli mukava istua koko ilta. Myös vieraat valitsivat kotimme monista eri tuoleista usein juuri nämä, kun istuutuivat viettämään aikaa kanssamme.
Tuolien vihreät verhoilukankaat on olettaakseni verhoiltu uusiksi oston yhteydessä 1980. Sen jälkeen tuolit olivat aktiivikäytössä yhden vuosikymmenen. Yhdessä tuolissa näkyy verhoilun taitteen syvennyksessä värjäymää. En ole kokeillut, lähtisikö se puhdistamalla pois. Yhtään verhoilunappia ei puutu, mutta parissa tuolissa on muutaman yksittäisen napin kiinnitys löystynyt.
Pieni uusrokokoopöytä
Pieni uusrokokoopöytä
Tässä pienessä pöydässä on taidokas pintakoristelu. Pöydän ostimme helsinkiläisestä antiikkiliikkeestä vuonna 1980. Sen kauemmas ei minulla historiatietoa ole.
Pöytä on hyvässä kunnossa: kaunis koriste-esine, joka sopii hyvin kahvipöydäksi tai helposti siirreltäväksi laskutilaksi.
Pöytää suojaa lakkaus. Meillä pöydän päällä oli lisäksi aina koristeliina, joten pinta on säilynyt senkin vuoksi hyvin.
Koko on noin 45 x 35 cm, sopii pieneenkin tilaan.
(varattu)
Alapuolelta
Taulu: Puita joen rannalla
Taulu: Puita joen rannalla
Tämä suurehko taulu oli 1960-lukuun saakka isovanhempieni kodissa Hirvensalmella ja sen jälkeen vanhempieni kodissa Helsingissä.
Ainakaan näkyvissä ei ole signeerausta.
Jos sinulla on ajatus, kenen taiteilijan työ tämä voisi olla, kerro vaan.
(varattu)
Taulu: Mänty ja kallio
(1950- tai 1960-luku)
Taulu: Mänty ja kallio
(1950- tai 1960-luku)
(varattu)
Taulu: Pariisi, 1950-luku
Taulu: Pariisi, 1950-luku
Isäni ostoksia 1950-luvulta, ehkä Pariisista.
Ei signeerausta, ei tarkempaa tietoa.
Alkuperäinen lasitus, hyvä kunto.
Korkeus noin 60 cm.
(varattu)
Kehystämätön maisemapiirustus: Praha, Kaarlensilta
Kehystämätön maisemapiirustus: Praha, Kaarlensilta
Maisemapiirros: Kaarlensilta Prahassa. Ostettu 1950- tai 1960-luvulla.
Kuvan leveys noin 38 cm, kehyspaperin leveys noin 52 cm.
Signeerauksesta tunnistan vain alkukirjaimen Y.
(varattu)
Taulu: Etualalla puita,
taustalla latu jään yli,
(1950- tai 1960-luku)
Taulu: Etualalla puita,
taustalla latu jään yli,
(1950- tai 1960-luku)
Ainakaan näkyvissä ei ole signeerausta.
Työ on lasin alla liukunut vähän alaspäin, eli kehys pitäisi avata uutta keskittämistä varten.
Muuta vanhaa tavaraa
Muuta vanhaa tavaraa
Spriikeitin
Spriikeitin
Spriikeitin. Noin 1950-luvulta tai sitä ennen.
Tämän päälle kun laittaa kuparikattilan tai kuparipannun, yhdistelmän hinta on enemmän kuin osiensa summa.
Myös spriisäiliön korkki on metallia.
Liekinsammuttimen kun jättää sammuttaessa paikalleen liekin päälle, niin se säilyy mukana luotettavasti.
Sairaalahistoriaa
Sairaalahistoriaa
Äitini valmistui vuonna 1953 erikoissairaanhoitajaksi ja työskenteli koko ikänsä Marian sairaalassa Helsingissä. Tämä hoitoväline oli tärkeä vielä hänen aloittaessaan opiskelun. Mukana on huomattavan suurikokoinen teräksinen ruisku, kaksi suukappaletta, metallinen astia nesteen säilytykseen ja sen alla vielä toinen astia tarjottimena. Kokonaisuudella on pituutta noin 25 cm.
Hoitovälineet steriloitiin jokaisen käytön jälkeen sterilointikaapissa.
Suurikokoista metallista ruiskua, jota käytettiin peräruiskeiden antamiseen, kutsutaan sairaalakielellä usein nimellä ”peräruiskeruisku”. Aiemmin käytettiin myös nimitystä ”klisteriruisku” (klisteri = peräruiske vanhemmassa terminologiassa).
Kuvassa näkyvän kokonaisuuden nimi oli klisterisetti.
Rakenteeltaan nämä ruiskut olivat ruostumatonta terästä, uudelleenkäytettäviä ja varustettu irrotettavalla suukappaleella (”kanyylillä”) tai letkuliitännällä. Ne olivat yleisiä 1900-luvun puoliväliin saakka, kunnes kertakäyttöiset muoviruiskut ja peräruiskevalmisteet alkoivat syrjäyttää niitä.
Uudempaa tavaraa 1960-, 1970- ja 1980-luvuilta
Uudempaa tavaraa 1960-, 1970- ja 1980-luvuilta
Nuutajärven Lumme
Kynttilänjalat ja kynttilät
2 pakettia á 2 kpl
Nuutajärven Lumme
Kynttilänjalat ja kynttilät
2 pakettia á 2 kpl
Paketit ovat avattuja eli pakkauksen sulkenut pahvikieleke on vedetty auki ja kieleke on repeytynyt.
Yhdessä paketissa on kaksi kynttilää ja kaksi kynttilänjalkaa. Tarjolla on kaksi pakettia eli neljä kynttilänjalkaa kynttilöineen.
Kynttilät ovat käyttämättömiä ja väriltään joulunpunaisia - ovat siis jouluksi tehty erikoiserä. Pakkauksen valokuvassa näkyy kuitenkin tavallinen valkoinen kynttilä.
Paketit ovat avattuja, kynttilät käyttämättömiä
Nuutajärven Lasin Lumme-kynttilänjalka kuuluu Kerttu Nurmisen 1970-luvun lopulla suunnittelemaan Lumme-sarjaan. Lumpeenkukkaa muistuttava kynttilänjalka on valmistettu kirkkaasta lasista.
Lumme-sarja kuuluu Kerttu Nurmisen tuotannon tunnetuimpiin töihin. Lumme-kynttilänjalkoja valmistettiin useassa koossa, joista pienin oli halkaisijaltaan 3 cm ja suurin 22 cm. Erikokoisten kynttilänjalkojen lisäksi sarjaan kuuluu myös maljakoita. Lumme-sarja oli Nuutajärven lasitehtaan tuotannossa vuosina 1979-1980.
Rotex
Nauhakirjoitinlaite
Rotex
Nauhakirjoitinlaite
Erittäin hyvässä kunnossa oleva perinteinen Rotex, eli laite jolla voi kirjoittaa tarranauhoja. Tällä nimikoitiin perheessämme laatikkoja, hyllyjä ja kaikenlaisia esineitä 1970-luvulla.
Kiekosta löytyvät numerot, kirjaimet ja nauhaleikkuri (kun kiekko käännetty sakset-symbolin kohdalle)
Kaupan päälle vajaa rulla kirjoitusnauhaa, joka on valmiiksi laitteen sisällä.
Rotex-nauhoja voi ostaa edelleen Amazonista, vaikka näitä alkuperäisiä laitteita ei ole enää vuosikymmeniin valmistettu. Tämän voi ostaa edelleen siis myös käyttöesineeksi.
Kuten kaikki 1960-luvun laitteet, tämäkin on tehty kestämään jotakuinkin ikuisesti. Myös tämä yksilö näyttää edelleen uudelta, vaikka on aikoinaan ollut ahkerasti käytössä.
Englanniksi laitteen nimi on Rotex Office Label Maker, jos haluat historiatietoja etsiä.
Lusikka-haarukkasetit
Lusikka-haarukkasetit
Myytävänä kolme erilaista lusikka-haarukkasettiä.
Yhdessä on monille tuttu merkintä Int/62 ja valmistajan leimana on Hackman.
Toinen samanlainen lusikka-haarukka on ilman Int ja Hackman-merkintöjä.
Kolmannessa setissä on kaksi lusikkaa, kaksi haarukkaa ja säilytyspussi. Uusista 1962 malleista poiketen tässä lusikat ja haarukat olivat vielä erillisiä, ja ne yhdistettiin erillisellä klipsillä.
Page updated
Google Sites
Report abuse